denying the truth.

joo näytä saatika sitten tunnu tää flunssa hellittävän. voi olla että menee vielä huominenkin makoillessa. alkaa tää valuminen tulee vaa korvista ulos. mut sit taas kun mietin sitä tunnetta kun kävin kaupassa niin sekin tuntu jo ihan puolmaratonilta. saa nähä miten käy huomisen kanssa tosiaan, mun tekis kyllä ihan sikana mieli mennä kouluun. mut saa nyt nähä.
palatakseni takasin viikonloppuun, tapahtu aika paljon aika monella eritaholla. eniten mua ahistaa se yks, tai lähinnä tuntuu paskalta. kai sekin menee vaan siihen kastiin että kaikki hyvä loppuu aikanaan. vaikka toisaalta tiesin että joo näinhän tässä tulee käymään jokatapauksessa, mut kyllähän se nirhasee vaikka ei haluis. en olis halunnu, mutta minkäs teet. v-mäisintä tossakin oli se että en ees ollu alunperin lähös siihen koko juttuun mukaan, mut se sai mun pään jotenkin käännettyä. lopputuloshan oli taas se että minähän tässä otin takkiin, niinkuin osasinkin vähän ennustaa. minkätakia sitä lähtee aina kokeilee kepillä jäätä kun tietää yleensä jo etukäteen mitä tulee todennäkösimmin käymään?
fyysisesti olen aivan paskana, kiitos tämän flunssan. henkiseen puoleen en oikeen osaa sanoo mitään. kyllähän se paskalta tuntuu, vaikka kuinka yritän sitä kieltää itseltäni ja hymyillä niille muille hyville asioille. on se siellä taustalla jokatapauksessa. ei se sieltä mihinkään katoa.