feeling good but where is the inspiration?

semmonen viikonloppu se. pidin siis tuparit eilen ja just muuten tajusin että en ottanut yhden yhtäkään valokuvaa. no mutta ehkä se ei ole niin väärin. keskityin lähinnä siivoomiseen ja pyrin pitämään huolta siitä että ihmiset söi suklaat ja joivat boolin pois. ihan hyvinhän se sitten meni. tosiaan, tipattomani on pitänyt tähän mennessä moitteettomasti, en ees maistanu sitä boolia minkä tein. tiukka linja, haha. kuinka hienoa onkaan herätä aamulla ilman krapulaa, ilman pahaaoloa, päänsärkyä ja lähteä koiran kanssa lenkille aurinkoiseen sunnuntaihin kun muut sillä välin tekevät kovalla rahalla hankittua fyysistä kuolemaa? on se hienoa kun voi vaan hymyillä ja hyppiä.
tänään ajattelinkin vaan makoilla ja olla tekemättä mitään. pyhittää koko päivän ei millekään. mun piti alunperin mennä broidien kans faijalle, mut ne homopellet ei ollu soittanu mulle että lähtivät sinne ja nyt multa jäi sekin väliin kun eivät ilmottaneet mitään. no mut ehkä tässä vielä kerkee. olis vaan ollu kiva nähä broidia kun se on nykyään isopoika armeijassa. toisekseen se skippas mun tuparit. nyyh. no mutta joo, voisin taas aikani kuluks lätistä niitä näitä ja jatkaa tätä mitättömän ja loputtoman paskan kirjoittamista ikuisuuksin, mut ehkä joskus on vaan hyvä lopettaa ajoissa.
lisäilen pikku hiljaa jotain kuvia tästä mun luukusta, lukaalista, kodista, miksikä sitä nyt sit haluaa kutsua. oon nyt vaan ollu jostain syystä tosi laiska kuvaamaan. pitäis taas löytää se inspis. ehkä se tulee tossa kevään myötä, talvella ei jotenki vaan jaksa inspiroida.
mutta juu jatketaan.