menin nukkumaan jo aikoja sitten, mut en oo jostain syystä saanu unta. toisaalta ei edes väsytä. halailin sallia aikani kuluks ties kui kauan, ei sekään tuonut unta. nyt se on vallannnu kaikki mun tyynyt ja mirva nukkuu naama sen persusta vasten. aika herttasta. huomenna pitäis mennä porukoille syömään, morjenstaa broidit ennen kun ne lähtee takasin maailmalle opiskelemaan. toisaalta kohta ne on taas täällä. tulee niitä silti ikävä.
tossa lueskelin taas muita blogeja ja havaitsin että aika monella muullakin ihmisellä on samanoloinen ahistus kun mulla. jotenki ei vaan nappaa. tuntuu ettei mitään tapahdu, ja sit kun tapahtuis niin ei huvita. kuinka siistiä?
kai menen keittämään teetä ja keksin jonkun kikka kolmosen et uni tulis. öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti