Canon AE-1, Fuji Superia X-TRA 400
tänään vituttaa ihan silmittömästi, kaikki. oliski elämä aina niin helppoa ku elokuvissa. onks se oikeesti niissäkään? todellisuudessa ihmisten pitäis ymmärtää että ongelmista pääsee yli ku vaa päättää niin et nyt loppuu tää paska ja mennään eteenpäin. se ei auta en yrittää päästä eroon niistä kohtaamatta niitä, ei tuu onnistuu. voin kertoo. jos on jotain, mieti sitä asiaa ja sen jälkeen mieti mitä voit tehdä toisin ja miten haluat tarinan päättyvän. miks ihmiset on jotenki niin vitun ykstoikkosia, helvetin ärsyttävää. ongelmasta tulee ongelma jos sä teet siitä ittelles ongelman etkä mieti sitä sen kummemmin että miten siitä pääsis helpoiten eroon. mut se on vaan niin helppoa lyödä hanskat tiskiin ja sanoo kiitos. ite kun olen sellainen ihminen et asiat kyllä hoituu kun niille tekee jotain ja varsinkin jos kaikki muutkin on samalla aaltopituudella. varmasti toimii. mut se et sulle käännetään selkä, ihan sama mitä sä sanot. ei ole kivaa, ja sattuu niin vitusti. siinähän sä sätkin taas yksin maailman pienien faktojen kanssa ja toteat että ihmiset on ihan perseestä. sitten tulee tyhjä olo ja sit mietit et miks. itse olet sitä vastaan mut muut kyllä ymmärtää. hei jee miten siistiä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti