and when the wind comes.

Heipparallaa taas. Vietiin tänään pikkuveli heurekaan ja voi herranjumala miten olikaan kauhee reissu. Aluks oltiin tietenkin ihan fiiliksis et jes heurekas on aina ollu kivaa. Mut loppu toteamus oli se että olla kasvettu ohi siitä kaikesta kivasta. Aika mälsää, mut ei voi mitään. Tosiaan palatakseni ajatuksiini tästä päivästä niin kauheeta oli sen takia että siellä oli ihan hirveesti pieniä lapsia ja sit ne sinkoili joka suuntaan ja rikko kaiken. Ja oikeesti meinaan, kaiken. Tai sit ne jotenkin muuten perseili siellä. Huh huh, oltiin kaverin kans ihan rikki. Ei ikinä enää, ei ikinä. Noin muuten sitten kävin ostaa festariteltan tarkkarist, siel ei kyl ollu kahen hengen telttoi mut eiköhän me hiukan isommassakin pärjätä. Kuolema on sekin reissu. :D Miken elämä on taas vaikeeta. Sitten koko loppu ilta menikin lenkkeillessä sallin kanssa.