Näin nuhaisen illan ja päivän päätteeksi.

Ajattelin jauhaa vähän paskaa, ihan vain näin aikani kuluks. Käytii tänään kääntyy stadissa, noh, eipä siellä mitään ihmeellistä. Salli on melkein stadilainen kun osaa melkein käyttäytyä metrossa. No ihan hyvi se meni, mut voi hesus sit ku se näki siel toisen koiran, meinas patukka taas ottaa ja lähtee. Jouduin taas vääntää iha tosissani ettei se pinkonu jonneki hevonkuuseen, kun siltä tota habaa löytyy ilmeisesti jonkun verran, ja korvia vielä vähemmän kun pitäis kuunnella mitä minä sanon! Melkeen alko naurattaa. Hehe. Mut muuten kaveri osas olla melko kiltisti, kai se on sen verran ihmeissään missä ollaan kun on paljon meteliä ja ihmisiä. Ja ai että ihmiset katto taas kun kävelin tappajakoiran kanssa jolla silmät punotti kun Salli meinas tavanomaisesti tukehduttaa itsensä tuohon puolkurkkariinsa. Tavanomaisesti hymyilin nätisti takaisin niille jotka mulkoilivat.

Ihan ahistaa kun olen taas tilannu kaikenmaailman juttuja netistä. Jotain vaatteita mitä mul on valmiiks jo muutenki! Tarvitsen joko isomman vaatekaapin tai sitten mun vaan täytyy käydä raa'asti kaikki kledjut läpi. Meinaan luulen et ihan pieni kaappi ei riittäis. Ja toisekseen mua vituttaa kun kaikki kamat ei ole samassa paikassa. Mut toisaalta en vois ikinä tuoda edes puoliakaan mun kamoista tänne Klaukkalaan, ei mahuttais enää sisälle tänne. Ja pikku broidi repii pelihousunsa kun mun kamat on edelleen Vihdissä täyttämässä kaappeja, hehe.
Pitäis tosiaan käydä hakemassa mun ctrl:n paketti, mut tänään en jaksanut ajaa, eikä mulla tosin ollut autoakaan. Kuitenkin, olen nyt aivan sitä mieltä että tää kaman paljous johtuu vaan ja ainoastaan siitä kun olin Sveitsissä pois mun kaikkien vaatteiden luota. Ei sitä vaan ilmeisesti osannut hahmottaa tarviiko jotain Suomessa kun Sveitsissä tarvi. Ja nyt kun ne kaikki on about samassa paikassa niin voi hesus ei. Ei ole yhtään hyvä juttu. Ollenkaan.

Juttelin tänään porukoitten kanssa mun pentukuumeesta. Noh, totesivat vain että oma on asias jos toisen koiran hankit, ei ne sitä kummemmin tukenu eikä kyl tyrmännykään. Yritin lähinnä hakea jotain viisauden sanoja ettei tulis tehtyä mitään hirveän hätiköityä. Olis kyl kiva saada Sallille joku kaveri, mut toisaalta ei se nyt ole vielä ehkä niin ajankohtaista kun haluaisin sen olevan. Pitäis nyt odottaa ainakin siihen että Salli olis yli vuoden ikänen. Voinhan toisaalta etsiä hyvää kasvattajaa jo etukäteen ja sopia sitten pentu jostain tulevaisuuden pentueesta, ehkä mahdollista, mut pahentaisko se sitten mun pentukuumetta entisestään? En tiedä, en tosiaan tiedä. Kai sitä on nyt vaan elettävä tässä hetkessä ja katsoa kun Salli kasvaa piiiikku hiljaa isoks koiraks, jos nyt ikinä kasvaa, ainakaan henkiseltä puolelta.

No joo, ehkä mä lähen tästä röökille ja sit nukkumaan! Täs on viel random pic ja biisi. Öit.

Kuva we♥it